Asuntokaupan lainsäädäntö
Kiinteistö- tai asuntokauppaa säätelevät monet eri lait. Asunto-osakkeiden kaupassa keskeisin laki on asuntokauppalaki. Kiinteistökaupan keskeisin laki puolestaan on maakaari.
Asuntokauppalaki sisältää säädökset sekä uuden asunnon kaupoille että käytetyn asunnon kaupoille. Laissa säädetään myös siitä, miten virheet kaupassa vaikuttavat ja mikä on ostajan tarkastusvelvollisuus.
Maakaari määrittelee muun muassa kiinteistökaupan asiakirjojen muotoseikat. Maakaaresta käy ilmi myös, mitä huomioida kiinteistön kirjaamisessa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.
Muita kiinteistönvälitystoiminnan keskeisiä lakeja ovat laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä sekä laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä. Näistä ensimmäinen säätelee välitystoimintaa, esimerkiksi sitä kenellä on oikeus toimia kiinteistönvälittäjänä. Jälkimmäinen laki säätelee välittäjän toimia käytännön työssä, sisältäen muun muassa säädökset välittäjän tiedonanto- ja selonottovelvollisuuksista sekä määräykset toimeksiantosopimuksen sisällöstä ja muodosta.
Edellä mainittujen lisäksi tarpeellisia lakeja voivat olla tapauskohtaisesti myös asunto-osakeyhtiölaki, maanvuokralaki, varainsiirtoverolaki, tuloverolaki, perintö-ja lahjaverolaki, perintökaari sekä kuluttajansuojalaki.
Kiinteistönvälittäjä tuntee alan lainsäädännön
Kiinteistönvälittäjän työhön kuuluu tuntea alan lainsäädäntö. Ammattimainen välittäjä seuraa, miten asuntokaupan lainsäädäntö kehittyy ja ylläpitää osaamistaan koulutuksilla. On silti syytä muistaa, että pääasiallinen juridinen vastuu kaupoissa on kauppaosapuolillla, ja sekä ostajan että myyjän on hyvä tutustua myös omiin velvollisuuksiinsa.
Kiinteistönvälittäjän toimintaa ohjaa sekä tiedonantovelvollisuus että selonottovelvollisuus. Kiinteistönvälittäjällä on velvollisuus hankkia kauppakohteesta kaikki tarvittavat asiakirjat, todistukset sekä tieto. Välittäjä suorittaa kauppakohteessa katselmuksen ja haastattelee toimeksiantajaa. Välittäjä on myös velvollinen tarkastamaan tietojen oikeellisuuden, mikäli on syytä epäillä, että jokin annettu tieto ei pidä paikkaansa tai se ei ole ajantasalla. Jos tietojen tarkistus vaatii kohtuutonta vaivaa, on välittäjän kerrottava asiakkaalle, että tietoja ei pystytty varmistamaan.
Kiinteistönvälittäjän velvollisuus on myös kertoa molemmille kauppaosapuolille kaikki tiedot, joiden hän tietää vaikuttavan kauppoihin. Mikäli toimeksiantajalle annettavat tiedot voivat vaikuttaa toimeksiantosopimuksen solmimiseen, on ne annettava jo ennen sopimuksen tekoa. Tällaisiin oleellisiin tietoihin voivat kuulua esimerkiksi toteutuneisiin kauppoihin perustuva hinta-arvio tai arvio kohteen myyntiajasta.
Kiteytetysti voisi siis sanoa, että kiinteistönvälittäjän tehtävä on hankkia kaikki oleellinen ja lain vaatima tieto kauppakohteeseen ja kauppoihin liittyen ja välittää tämä tieto objektiivisesti sekä myyjälle että ostajalle läpi koko kauppaprosessin. Näin kiinteistönvälittäjä takaa oikeudenmukaiset, turvalliset ja lain mukaiset kaupat molemmille kauppaosapuolille.
Asuntokaupan lainsäädäntö – hyvä välitystapa
Asuntokaupan lainsäädäntö määrää, että välitystoiminnassa on noudatettava hyvää välitystapaa. Laissa ei kuitenkaan määritellä, mitä hyvä välitystapa tarkemmin pitää sisällään.
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n laki- ja lausuntovaliokunta on laatinut ohjeen hyvästä välitystavasta sekä ohjeen hyvästä vuokravälitystavasta, joita sovelletaan, kun välityspalveluja ovat käyttämässä kuluttaja-asemassa olevat tahot. Hyvä välitystapa tarkentuu jatkuvasti ja siihen vaikuttavat muun muassa tuomioistuinten päätökset, kuluttajariitalautakunnan suositukset, viranomaisten ohjeet ja alan vakiintunut käytäntö.
Tutustu tästä hyvään välitystapaan.
Lue lisää:
Myyjän ja ostajan vastuut asuntokaupassa
Mikä on myyjän tiedonantovelvollisuus asuntokaupassa?
Millainen on ostajan tarkastusvelvollisuus asuntokaupassa?
Viisi syytä, miksi kiinteistönvälittäjän käyttäminen asuntokaupassa kannattaa