Tavanomainen tarpeisto kuuluu kauppaan
Lähtökohtaisesti asuntokauppaan katsotaan kuuluvaksi tavanomaiseen tarpeistoon kuuluvat esineet, jotka ovat olleet paikallaan myös asuntoesittelyssä. Asuntokauppalain mukaan asunnon tavanomaiseen tarpeistoon kuuluvat laitteet ja muut esineet, jotka ovat asunnossa sitä ostajalle esiteltäessä, sisältyvät kauppaan, jollei toisin ole sovittu (Asuntokauppalain 6: 3 §). Tavanomaiseen tarpeistoon kuuluvat sellaiset laitteet ja esineet kuten jääkaappi, astianpesukone, pakastekaappi ja sähköliesi.
Tavanomaiselle tarpeistolle tunnusomaista on, että sille on varattu erillinen tila kalusteissa tai muissa rakenteissa, se on sijoitettu kiinteästi tähän tilaan eikä sitä voi irrottaa jälkiä jättämättä. Tarpeiston katsotaan myös kuuluvan pysyvästi kiinteistön käyttötarkoitukseen. Näin ollen esimerkiksi television ei voida katsoa kuuluvan asuntokauppaan, kun taas sälekaihtimet, kasvavat puut ja pensaat sekä kiinteästi asennetut vaatekaapit lasketaan yleensä asunnon tavanomaiseen tarpeistoon, ellei asiasta toisin sovita.
Laatikaa lista tulkinnanvaraisuuksista
Erimielisyyksien välttämiseksi on viisasta laatia kauppakirjoja tehdessä erillinen lista niistä esineistä, joiden kuuluminen tavanomaiseen tarpeistoon on tulkinnanvaraista. Jos asuntokaupan yhteydessä halutaan myydä lisäksi erillistä koti-irtaimistoa, kuten huonekaluja, on silloinkin irtaimistosta laadittava erillinen luettelonsa. Luettelosta on käytävä ilmi kunkin esineen hankinta-aika ja rahallinen arvo kaupantekohetkellä. Arvon on oltava hyvin perusteltu ja vastattava käytetyn esineen arvoa, ei vastaavan tavaran arvoa uutena.